Freyat tarinaa ja historiaa


Freyat-joukkueen tarina

Vuon­na 2005 alkoi Frey­at-jouk­ku­een tari­na, kun Jär­ven­pää ja Mänt­sä­lä yhdis­ti voi­man­sa. Seit­se­män vuo­den ajan Frey­at jouk­kue har­joit­te­li ja kil­pai­li yhdes­sä. Kokoon­pa­no mat­kan var­rel­la hiu­kan muok­kaan­tui, mut­ta ydin­po­ruk­ka säi­lyi lop­puun asti yhdes­sä. Koval­la moti­vaa­tiol­la jouk­kue pon­nis­ti poh­jal­ta kor­keal­le. Mat­ka oli kova ja kuop­pai­nen ja sii­hen mah­tui tuhan­sia har­joi­tus­tun­te­ja, kym­me­niä kiso­ja ja lei­re­jä sekä ver­ta, hikeä ja kyy­ne­liä.

Kat­ke­ria epä­on­nis­tu­mi­sia on ollut usei­ta, mut­ta myös nii­tä onnis­tu­mi­sen het­kiä, jol­loin kaik­ki on men­nyt nap­piin. Jouk­kue saa­vut­ti vuo­sien var­rel­la pal­jon mita­li­si­jo­ja, jois­ta suu­rim­pi­na meriit­tei­nä mm. SM-prons­si vuon­na 2006, edus­tus­paik­ka Bul­ga­rian MM-kisoi­hin vuon­na 2010 sekä MM-edus­tus vuon­na 2011, jol­loin jouk­kue näh­tiin myös kiso­jen finaa­lis­sa Tar­tos­sa. Frey­at jouk­kue oli perik­sian­ta­ma­ton poruk­ka, joka osoit­ti omal­la moti­vaa­tiol­la ja tah­to­ti­lal­laan sen, että kaik­ki on mah­dol­lis­ta, kun sitä joukk­kue riit­tä­väs­ti halu­aa ja on val­mis teke­mään töi­tä unel­man­sa eteen.

Freyat voimistelijat

Eve­lii­na Mik­ko­nen (Swoop Stu­dion omis­ta­ja / perus­ta­ja)
Han­na Jor­ma­nai­nen (HJF KV-luo­kan tuo­ma­ri, JäV hal­li­tuk­sen puheen­joh­ta­ja)
Hei­di Kyyh­ky­nen
Ida Suna­bac­ka
Jani­ta Hon­ka­vaa­ra (HJF val­men­ta­ja, JäV hal­li­tuk­sen jäsen)
Jen­ni Ran­ta
Nea Ero­nen
Nea Lei­no­nen (HJF val­men­ta­ja)
Min­na Mar­ja­kos­ki (Kar­vo­nen)
Tii­na Kuort­ti

Valmentajat

Marian­ne Kor­jus (HJF val­men­nus­pääl­lik­kö)
Ter­hi Aho (HJF KV-luo­kan tuo­ma­ri)
Ter­hi Uusi­ta­lo

Alla Eveliina Mikkosen sanoin upeista kilpailuhetkistä ja onnistumisista Freyat joukkueen kanssa:

Hie­noin­ta on se, kun voi kävel­lä itse­luot­ta­mus­ta uhkuen tyh­jäl­le kil­pai­lu­ma­tol­le ja kuul­la ylei­sön huu­to­myrs­kyn, aset­tua rau­hal­li­ses­ti alkua­sen­toon ja odot­taa kun tut­tu musiik­ki alkaa kai­kua suu­res­sa hal­lis­sa. Adre­na­lii­ni vir­taa kehos­sa ja voi eläy­tyä täy­sil­lä ker­to­maan tari­naa ylei­söl­le. Niis­tä pie­nis­tä het­kis­tä ja jokai­ses­ta liik­kees­tä pitää naut­tia, sil­lä ne eivät kes­tä ikui­ses­ti. Paras­ta on näh­dä kes­ken ohjel­man jouk­kue­ka­ve­rei­den sil­mis­tä, että nyt voi­mis­tel­laan joka solul­la ja kaik­ki menee kau­niis­ti juu­ri niin­kuin pitää­kin. Nap­pi­suo­ri­tuk­sen jäl­keen on mah­ta­vaa kuun­nel­la ylei­söä, joka huu­taa meil­le, mei­dän ohjel­mal­le ja mei­dän onnis­tu­mi­sel­le. Uskon, ettei mikään muu laji kuin jouk­kue­voi­mis­te­lu voi tar­jo­ta samaa.

Lisä­tie­to­ja: http://freyat.blogspot.com/2011/09/liekki-on-sammunut.html

Kuvia matkan varrelta