Opinnäytetyö vastuullisuudesta on valmistunut!

Opin­näy­te­työ vas­tuul­li­suu­des­ta on val­mis­tu­nut!

Seu­ras­sa tee­tet­tiin vii­me toi­min­ta­vuon­na kyse­ly, jos­sa kar­toi­tet­tiin har­ras­ta­jien, huol­ta­jien ja ohjaajien/valmentajien näke­myk­siä seu­ran vas­tuul­li­suu­des­ta. Vas­tuul­li­suus on yksi seu­ram­me nel­jäs­tä arvos­ta (ilo, laa­tu, vas­tuul­li­suus ja yhtei­söl­li­syys) ja toi­min­tam­me nojaa vah­vas­ti vas­tuul­li­suu­teen. Meil­lä ei kui­ten­kaan ollut fak­taa, miten vas­tuul­li­suus meil­lä koe­taan ja mitä asioi­ta juu­ri mei­dän har­ras­ta­jat pitä­vät tär­keä­nä. Näis­tä läh­tö­koh­dis­ta saim­me opin­näy­te­työn alkuun. Työ val­mis­tui kesän kor­val­la ja olem­me­kin saa­neet sii­hen nyt tutus­tua syväl­li­ses­ti jo muu­ta­man kuu­kau­den ajan. Iso kii­tos vie­lä teki­jäl­le!

Mitä työs­tä nousi vah­vim­min esiin?

Vas­tuul­li­suus on seu­ras­sa jo vah­vaa, mut­ta se ei vie­lä näy eikä kuu­lu riit­tä­väs­ti.

Opin­näy­te­työn kes­kei­nen havain­to on, että seu­ras­sa teh­dään jo pal­jon vas­tuul­li­sia asioi­ta: kou­lu­te­taan val­men­ta­jia ja ohjaa­jia, huo­leh­di­taan tur­val­li­suu­des­ta, raken­ne­taan yhtei­söl­li­syyt­tä ja pide­tään har­ras­ta­mi­sen kus­tan­nuk­set koh­tuul­li­si­na. Haas­te ei siis ensi­si­jai­ses­ti ole sii­nä, teh­dään­kö vas­tuul­li­sia teko­ja, vaan sii­nä, että nii­tä ei ole tun­nis­tet­tu, nimet­ty ja vies­tit­ty sys­te­maat­ti­ses­ti vas­tuul­li­suu­te­na.

Näky­väk­si teh­ty vas­tuul­li­suus aut­taa ymmär­tä­mään, mil­lai­sia arvo­ja seu­ra toteut­taa käy­tän­nös­sä ja mitä seu­ras­sa pide­tään tär­keä­nä.

4 mer­kit­tä­vin­tä nos­toa opin­näy­te­työs­tä:

1. Vas­tuul­li­suut­ta teh­dään seu­ras­sa jo pal­jon
Tur­val­li­suus, val­men­ta­jien kou­lu­tus, yhtei­söl­li­syys ja har­ras­ta­mi­sen koh­tuul­li­set kus­tan­nuk­set ovat esi­merk­ke­jä kon­kreet­ti­sis­ta vas­tuul­li­suus­teois­ta.

2. Vas­tuul­li­suus on ollut pit­käl­ti näky­mä­tön­tä
Seu­ran vas­tuul­li­suus­työ toteu­tuu arjen tekoi­na, mut­ta sitä ei ole tähän asti sys­te­maat­ti­ses­ti tun­nis­tet­tu tai vies­tit­ty vas­tuul­li­suu­den näkö­kul­mas­ta.

3. Suu­rin kehit­tä­mis­tar­ve on teh­dä hyvä työ näky­väk­si
Uusia raken­tei­ta ei vält­tä­mät­tä tar­vi­ta val­ta­vas­ti. Jo ole­mas­sa ole­vien teko­jen ja toi­min­ta­ta­po­jen nimeä­mi­nen, näky­väk­si teke­mi­nen ja joh­don­mu­kai­nen vies­tin­tä ovat kes­kei­siä kehi­tys­koh­tia.

4. Pie­nil­lä­kin vies­tin­nän teoil­la vas­tuul­li­suus muut­tuu kon­kreet­ti­sek­si
Esi­mer­kik­si “val­men­ta­jam­me ja ohjaa­jam­me kou­lut­tau­tu­vat las­ten hyvin­voin­nin ja tur­val­li­sen har­ras­tusym­pä­ris­tön tuke­mi­seen” ker­too jäse­nel­le pal­jon enem­män kuin ylei­nen puhe vas­tuul­li­suu­des­ta. Abstrak­ti vas­tuul­li­suus muut­tuu sil­loin arjen teoik­si.

Meil­lä teh­dään jo pal­jon vas­tuul­li­suus­työ­tä – nyt haluam­me teh­dä sen näky­väk­si.

Opin­näy­te­työn tulok­set osoit­ta­vat, että vas­tuul­li­suus on JäV:ssä jo vah­va osa arkea.

Kehi­tet­tä­vää on eri­tyi­ses­ti sii­nä, että tun­nis­tam­me nämä teot vas­tuul­li­suu­dek­si ja ker­rom­me niis­tä jäse­nil­lem­me joh­don­mu­kai­sem­min. Työ toi myös muka­naan kehit­tä­mis­koh­tei­ta, jois­ta pääl­lim­mäi­se­nä ympä­ris­tö­nä­kö­kul­maan liit­ty­vät koh­teet. Pysy kuu­lol­la — vies­tim­me niis­tä­kin lisää!